Haikilla melanoomaa hankkimassa

Tällä viikolla on opiskeltu ihotauteja. Oppiaine on tuttu viime syksystä, joten olen skipannut epäinhimilliseen aikaan alkavat luennot 7.30-8.30 ja osallistunut harjoitustöihin. Avohoidon ja osastohoidon suhde eroaa jonkin verran Suomen terveydenhuollosta. Ihotautiosastolla on enemmän potilaspaikkoja ja potilasmateriaali eroaa hieman. En nyt mene sen enempää yksityiskohtiin medisiinasta.

Aamupäivät ovat siis kuluneet sairaalalla ja nelosvuosikurssilla tuntuu olevan parempi yhteishenki kuin vitosella. Jälleen uusi erasmus-kasvo otettiin lämpimästi joukkoon ja opiskelijat vaihtavat mielellään kokemuksia ja näkemyksiä opintojen kulusta Tsekissä ja muualla. Kurssi kestää kuitenkin vain 10 päivää, joten en oikein usko, että pystyn uusia kavereita siinä ajassa tekemään.

Lucas tuli takaisin Puolasta ja käytiin sen kunniaksi pitkästä aikaa uimassa. Lucaksen kanssa on tavallaan hankala ja tavallaan miellyttävä keskustella, koska hän joutuu miettimään ja muodostamaan lauseita mielessään etukäteen. Se taas jättää keskusteluun mukavasti aikaa omille ajatuksille.

Tällä viikolla en mennyt kertaakaan ulos. Viittaan edelliseen viikkoon. Syventävätkin edistyivät, sillä liian monella futaajalla oli muuta tekemistä. Torstaina ja perjantaina syvärit alkoivat ottaa taas päähän, koska en ollut tyytyväinen omaan ajatuksenjuoksuuni, jossa tunsin kiertäväni ympyrää pääsemättä eteenpäin. Jätin asiat hautumaan ja lähdin kesken päivää rannalle puolalaisten kanssa. Lämpötilaennätyksiä rikottiin sekä perjantaina että lauantaina. Keskilämpötila on kuulemma 7 astetta normaalia korkeammalla. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta.

Lauantaiaamuna lähdimme Olomoucin keskustasta noin 15 kilometrin retkelle. Kuljimme pienen joen tahi luoman vartta ohi peltojen, parin kylän, kesäasumusten ja linnapuutarhan. Kuljimme läpi sekametsän, jossa kummasti kasvoi sekä lehti- että havupuita. Aluskasvillisuus oli melko vaatimatonta verrattuna Suomeen. Retki oli onnistunut ja seura mielenkiintoista ja hauskaa. Turkkilainen Enime oli lukenut kirjan Suomen itsenäisyyden alkuhetkistä ja piti sitä hienona kertomuksena kansallisesta heräämisestä. Oppaamme Josef heitti tuttuun tapaan huulta jatkuvalla syötöllä, välillä mielestäni liikaakin sarkasmia viljellen.

Retken jälkeen kävimme katsomassa lääkiksen englanninkielisen ohjelman opiskelijoiden jalkapallo-ottelua. Kentän reunalla olivat kannustamassa ja hengailemassa varmaankin kaikki ohjelmaa opiskelevat. Tunnelma oli käsittämätön ollakseen opiskelijaystävyysottelu. Matsi oli jännä ja tunnelma hyvä, vaikka tunsinkin itseni todella ulkopuoliseksi, kun useamman vuoden yhdessä vieraassa maassa opiskelleet medisiinarit veljeilijät pelin suomassa huumassa. Tunsin hetkellisesti voimakasta vetoa takaisin Suomeen.

Tätä kirjoittaessani istun kämpässäni tietäen, että ensimmäiset terassit keskustassa on avattu. Kukaan ei tunnu olevan mesessä tavoitettavissa, harmillista. Taidan tarttua puhelimeen…

Prahan kevät

Viiden päivän jälkeen ei kekseliäämpää otsikkoa tule mieleen. Pääsiäisviikko oli sanalla sanoen hauska. Päivät pitkiä, aamut lyhyitä. Olutta ja ystäviä. Linna, kirkot, tori, taidetta ja Vltava-joki sekä tietenkin Staropramen-panimo.

Sunnuntaina saavuin junalla hämyiselle rautatieasemalle, joka todella kaipaa remonttia. Seinämainoksista päätelleen sitä suunnitellaan. Olympiakisalobbarit halunnevat nopeaa toimintaa. Vartin kävelymatkan päässä löytyi Orebitska-katu, jolta löytyi hotelli, jonka oven edessä odotteli tuttuja naamoja ja tuttu kieli. Nopean majoittumisen jälkeen mielessä oli lähinnä ruoka. Karri, Tero ja Pauli istuivat pian pizzeriassa ja todistivat opiskelleensa survival-tsekkiä. Pivo x 4.

Kävimme kävelyllä kaupungilla ja istahdimme astronomisen kellon edessä kello yhdentoista oluella (apostolit olivat jo yöpuulla, näimme heidät tositoimissa vasta parin päivän päästä). Maanantaiaamun aloitimme kävelyllä juutalaisella hautausmaalla ja vierailulla Kafkan haudalle. Ratikka+metroverkon totesimme toimivaksi, varsinkin suomalaiseen verrattuna. Kiertoajelun jälkeen nousimme vanhat portaat inhoja turistinhoukuttumia väistellen kohti ”maailman suurinta keskiaikaista” linnaa. Kidutusvälineet ja katedraali jäivät mieleen. Päätimme palata uudestaan. Illallistimme tyttöjen kanssa ja jatkoimme iltaa Kampa-saarella olevassa vanhassa myllyssä. Illan päätteeksi kapusimme hotellin vieressä kohoavalla Ziskovin kukkulalle ihmettelemään ratsastajapatsasta ja kaupungin valoja.

Tiistaina olimme 8.45 I.P. Pavlovin metroasemalle, jonka jälkeen tutustuimme naistentautien klinikkaan, keskolaan, synnytyssaleihin ja kuuntelimme luennot ultraäänilaitteiden kehityksestä ja keskosten hoidon paranemisesta Tsekissä. Aamupäivä meni nopeasti, oli tiiviit esitykset ja ainakin Karri, minä ja Pauli oltiin tyytyväisiä. Näin totesimme matkalla kohti juutalaiskorttelia. Se oli kiinni 3.-4.4. olevien bileiden takia. Kaupungintalon torni, Prahan pienoismalli, St. Vitus, lounas ja miniatyyrimuseo. Illalla nautimme ravintola U Flekussa naistenklinikan henkilökunnan esityksistä ja söimme ruokaa.

Keskiviikkona käytiin Kirjasuon kanssa katsomassa kultyyriä. Jan Saudekin alastomat valokuvat olivat, no, puhuttelevia. Muutamia oikein onnistuneita ja kauniita otoksia, mutta muuten tyyli ei oikein minuun uponnut. Sen sijaan Salvador Dalin näyttelystä nautin. Kilomeetrin pitkän metroaseman takia treffimme tyttöjen kanssa olivat mennä mönkään, mutta lopulta pääsimme Tiinan bongaamaan pizzeriaan. Yksi parhaista ikinä. Mustavaloteatteri oli mielenkiintoinen kokemus. Juonen rungon muodosti luomiskertomus, jonka ympärille oli rakennettu läppää muutamin kantaaottavin kommervenkein.

Mestareiden liigan matsin jälkeen päädyimme Karlevy Lazneen, keski-Euroopan suurimpaan yökerhoon, jonka viisi kerrosta olivat jo puolillaan 18-vuotiaita. Illan mittaan suurin osa kurssista pääsi paikalle ja tunnelma oli parantunut, mutta siitä emme Paulin kanssa tiedä. Otimme viimeisen metron kohti Holesovicea ja treffasimme Evan ja Katarinan Cross Clubin edessä.

Klubin interiööri oli kuin MadMax-leffasta, hitsattua rautaa, mutteria, pulttia ja bensaletkuja ympäriinsä, täynnä ihmisiä. Jatkoimme sieltä yökerho Meccaan. Tai kuten Pauli kuuli ”would you like to go make out?”.. Ilta oli hauska. Kiitimme tyttöjä ja otimme taksin hotellille. Ensimmäinen tarjous oli 500rahaa, seuraava 200. Loppuun asti hauska ilta.

Torstaiaamuna barokkiunelma St. Nikolaksen kirkko täytti visuaalisen tajunnan. Staropramen-panimokierros antoi eloa maku- ja hajuhermoille. Tsekkiläinen ravintola tarjosi kulinaristisen elämyksen. Hotellilla lepoa ja illalla urheilemaan: Jagrin pubissa, casinolla ja pöytäfutisbaarissa. Karri, Joonas, Laura, Janne, Velkku, Antti ja ennen kaikkea Petterson pitivät tunnelmaa yllä erittäin onnistuneesti ja yhtäkkiä olikin aika siirtyä takaisin Ostakseen, jossa tyttöjen iltaserenadin jälkeen autuaasti vaivuttiin uneen.

C. Magnum Prahassa

Juutalainen hautausmaa


Ratikassa universumin suurimman aukion kohdalla


St. Vituksen tornissa


T & televisiotorni


Petterson

Jalkapalloa, Litovel ja vähän lisää jalkapalloa

Portugalilaisten illallinen oli maukas. Tarkennukseksi edelliseen, turska on suosittua, koska se oli aikoinaan halvin kala. Nykyään sitä on vähemmän Atlantissa. Paikallinen Tiagon kaveri Pavla oli saanut tiedon, että pääsee Madridiin erasmusvaihtoon. Oikeustieteellisestä ei Espanjan kahta paikkaa hakenut kuin kolme opiskelijaa, koska vaatimuksena on kielitaito. Muualle Eurooppaan kilpailu on kuulemma kovampaa. Ymmärtääkseni halukkailta testataan ainakin kielitaito, lisäksi opintomenestys vaikuttaa ja hakijat haastatellaan. Haastattelussa ehkä testattiin se kielitaitokin samalla.
Ymmärtääkseni suomalaiset eivät tungeksi erasmusvaihtoon, vaikka lähtijöitä onkin. Toisaalta ei Suomikaan ulkomaalaisten listalla usein ykkösenä ole, koska olut on niin kallista, on kylmä eikä aurinkoa ei näe puoleen vuoteen. Jääkarhuja kukaan ei ole vielä maininnut. Lumi, sauna ja luonto nimetään houkutteleviksi tekijöiksi. Mainittu on myös, että teillä on kivaa teknologiaa. Tekemistä pr:n kanssa silti vielä riittää: Marimekko, sehän on tanskalainen eikö? Nokia, Japanista. Sulo-roskis, ei hajuakaan. Fiskars, USA:n armeija käyttää sen lapioita, varmaan sieltä firmakin.

Lauantaina, sunnuntaina ja tiistaina pelattiin futista. Keskiviikkona pelasi Suomi, mutta ei siitä sen enempää. U Kovarnyn kenttä on usein täynnä, joten sunnuntaina hypättiin aidan yli hiekkatekonurmi-kentälle. Puistossa on myös liukumäet, pingispöydät, lentopallokenttä ja juoksurata. Mutta se on talvella suljettu. (ei täällä ole ollut edes lunta koko talvena).
Keskustelu ennen kiipeämistä merkittäköön muistiin: "joo, mennään, me tehdään sitä usein Portugalissa". "Jep, yli vaan. Belgiassa oltiin mielenosoituksessa ja kiivettiin aitojen yli. Siellä oli muuten suomalaisiakin mukana". "Mutta mitä jos poliisi tulee. Serbiassa ne on aika kovakouraisia". Mentiin silti. Puolalaista kommenttia ei saatu, mutta yleinen mielipide oli, että Puolassa poliisi ampuu ensin ja kysyy sitten.

Litovel nähtiin sunnuntaina. Pieni uinuva olutmerkistä tunnettu kaupunki. Namesti eli aukio, jonka keskellä rutto-pylväs neitsys Marian kera, kirkko, kaupungintalo ja siinäpä se. Tristan ja tyttöystävänsä Magda olivat mukana. Taidettiin olla väsyneitä viikonlopusta, juttu ei oikein luistanut.

Olen aloittanut syventävien opintojen kirjoittamisen. Tällä viikolla on anestesiaa. Mediheli oli nasta, tottakai. Ensiapujärjestelmä on melko lääkäripainotteinen, esimerkiksi Olomoucin 600 000 asukkaan alueella on 10 lääkäritasoista pelastusyksikköä (lääkäri+sairaanhoitaja). Palkat ovat pienet.

Silmä silmästä

Viikko alkoi uneliaasti Wienin retken jälkeen. Silmätaudit jatkuivat ja opetuksen taso oli kelpo. Aamulla parin tunnin luento, tauko ja sitten tunnin verran käytännön harjoittelua, ts. tutustumista kädestä (ja silmästä) pitäen tutkimusvälineisiin ja potilastapausten avulla sairauksien havainnollista oppimista.
Minulla on siis takataskussa laserkuvat silmänpohjistani ja muutaman hyvin nukutun yön jälkeen herään toivottavasti myös silmätautiopin salat päähäni kirkastuneina. Medicasta poimitut luentomuistiinpanot auttoivat suomi-englanti-latina-kuoppien yli. Viherkaihi on siis glaukooma.

Maanantaina harrastin etäpartiota netin toimiessa hyvin. Tiistaina tenniskentät olivat täynnä; tunnin loskasateessa rämpimisen jälkeen lohduttauduimme Tristanin kanssa kahvilla ja kaakulla. Keskutelu aaltoili urheilun, autojen ja tsekkiläisen lainsäädännön kautta myös yksityiselämän puolelle, mikä oli positiivista vaihtelua small-talkille, jota päivittäin kuitenkin harrastetaan tuntitolkulla. Toisinaan kyllä pidän täkäläisestä tavasta kysyä lyhyet kuulumiset aina tavattaessa.
Tsekkiläisten sanotaan olevan xenophobisia, mutta ainakaan tenniskentälle tulevat eivät ulkomaalaisia arastele. Vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan, kävi selväksi että Otakar Janecky, Jokerit, Tikkanen ja Kurri ovat kovia nimiä täälläkin. Nostatin keskustelukumppanin huulille tyytyväisen hymyn "Janecky - Pardubice?" -kysymyksellä. Kyllä, sieltä parhaat pelaajat tulevat.

Illalla maisteltiin Benin roudaamia belgialaisia oluita Lukin kanssa ja jatkettiin iltaa U-klubilla. Keskiviikkona iltapäivällä katsottiin Bloody sunday -elokuva. Keskustelu oli paljon parempi kuin edellisviikolla. Kävin Saifin kanssa päivällisellä, mutta keskustelusta ei kyllä tullut mitään. Olin liian väsynyt ymmärtääkseni puoliakaan hänen man-yo-yo-man-talkistaan. Pöytäjalkapallotaidot hioutuivat illalla taas vähäsen..

Torstaina päästiin Tristanin kanssa mittelemään tenniskentälle. Kaksi erää voitin 6-2, kolmannessa peli alkoi huomattavasti talvitauon jälkeen parantua ja 1,5h vuoromme loppui tilanteeseen 3-3. Pitäisiköhän viimein ostaa oma maila?

Tänään olen tuntenut itseni melkein flunssaiseksi. Toivottavasti pari tuntia unta ennen lounasta luennon jälkeen tekevät tehtävänsä ja oloa parantanee myös suomalainen ibuprofeeni. Illalla Tiago ja Ricardo järjestävät portugalilaisen illallisen, jossa tarjotaan kansallisruokaa eli turskaa. Aikoinaan (köyhiä) portugalialaisia matkusti Norjaan työskentelemään kalataloudessa ja norjalaisilla kalastuslaivoilla, mitä perua turskan suosio kuulemma on.

Pallopelejä ja polskintaa

Urheilevalle opiskelijalle Olomouc tarjoaa monia mahdollisuuksia. Tämän mainoslauseen innoittamana (muun muassa) valitsin kaupungin monista Erasmus-vaihtoehdoista. Enkä suotta. Lauantaina 10.3. aloitin aamun 9:30 vetämällä takin ja housut päälle ja maskin naamalle. Hakkaa päälle, maalipallo! Paint ball 1800-luvulta peräisin olevassa linnoituksessa oli hurjempaa kuin suomalaisessa metässä.


Sunnuntaina teimme Tristanin ja Carolynin kanssa matkan Pardubiceen.
Siitä lisää linkin takana. Ainakin vielä linqvistiset erot ovat nasta puheenaihe. Moni kaveri on innostunut opettelemaan suomea, joskin keskustelut päättyvät usein absurdisti: "moi Jaakko!". "no moi Tristan!" "Mitä kuuluu?" "Hyvää, mitä sulle kuuluu?". "Kyllä".

Maanantaina ja tiistaina ei ollut tunteja. Käytin päivät kävellen kaupungissa portugalilaisten kanssa, opiskellen kahvilassa, illalla Lukin ja Lucaksen kanssa mainioita keskusteluista elämästä, kuolemasta ja katolilaisuudesta. Tiistaina opiskellen auringossa silmätauteja, käyden lenkillä, Martan ja Elenan kanssa päivällisellä ja illalla futismatsia internetistä Ricardon ja Tiagon kanssa.

Keskiviikkona alkoivat silmätaudit ja kurssi on vaikuttanut loistavalta. Kuulemma kommunistit keskittivät silmätautien osaamisen Tsekkiin ja Olomouciin. Tai jotain sellaista. Illalla oli ihan väsynyt ja olin yksin. Hyvä niinkin välillä.

Torstaina pelattiin tennistä Tristanin kanssa. Hän on pelannut joukkueessa ja kertoi haaveekseen rakentaa tenniskentän talonsa puutarhaan tulevaisuudessa. En vielä kertonut, että meillä on takapihalla kenttä. Jatkoimme urheilua uimahallissa, jonka sauna on ihan kelpo hikihuone ja pihalla on kylmäallas.

Liikunnallisen viikon huipennukseksi suuntasin Wieniin viikonlopuksi. Luvassa kilometreittäin taivallettavaa.

Tour de libraries

Tänään on ollut hyvä päivä. Opiskeluinto on läpitunkeva. Kuin jokainen aivosolu (ne molemmat) anoisi toimintaa. Askeleet johtivat UP:n pääkirjastoon, jossa kirjastotäti riehaantui varovasta avunpyynnöstäni ja opasti minut innostuneena oikeaan osastoon, opetti hakukoneen käyttöä jne. Tyytyväisenä kävin syömässä kirjaston ravintolassa (jonka kellarissa on opiskelijoiden suosima yökerho), hyppäsin ruokalistassa yli finlandia-alkuiset juomat ja tilasin vettä ja risottoa.

Kävin myös valtiokirjastossa (tms.), jossa oli pääasiassa 60-70-luvulla ilmestynyttä lääk. tdk. kirjallisuutta. Sain kuitenkin apua kolmelta (sic) virkailijalta, sain tilatuksi silmätautien kirjan ja menin tyhjään kahvilaan pariksi tunniksi lukemaan. Sitten sain kirjan, totesin hyväksi, rekisteröidyin 100sk:lla, sain taas apua englanniksi, lainasin oppikirjan ja palasin Nerediniin.

Suunnitelmissa on vielä käydä uudestaan lääk.tdk -kirjastossa, mutta ymmärtääkseni sieltä ei saa kirjoja kotilainaan. Lisäksi suuntaan joku päivä supermarkettiin, jossa on kuulemma parempi valikoima eng-kielisiä kirjoja kuin keskustassa. Jos siis tämänpäiväinen fiilis jatkuu. Eilen oltiin Benin, Lucaksen, Lucin, Turkin ja Benin veljen kanssa Vertigossa istumassa pari tuntia. UEFA-cup ei sportpubeissa pyörinyt, joten päädyimme tähän maanalaiseen opiskelijaklubiin, jossa toisessa pöydässä esityksen jälkeisestä euforiasta nautiskeli paikallinen teatteriryhmä. Speksi mielessä...

Joten fiiliksen säilyttämiseksi tänään pienehkö pubikierros.

Olen innoissani, että rehellinen opiskelemisen ilo tuntuu löytyneen. Kuluneiden kolmen kuukauden aikana onkin tapahtunut paljon, jolla voi olla asian kanssa tekemistä.


Loppuun vielä linkki tänään avatuille Lajinsa viimeinen -kisasivuille. Vertaa muuten Niinistö.net -sivuihin.
Näyttää siltä, että Sillander ja minä keksimme idean Youtubesta ennen mainostoimistoa. Kapish. Laitinen vielä toteutti idean hienommin. Pointsit kotiin.