Syventävien kirjoittaminen sai hetkeksi jäädä, sillä vanhemmat tulivat käymään. Juuri sopivaan aikaan, ei liian lähellä Erasmus-lopputohinoita eikä toisaalta pääsiäisen tienoilla, vaan juuri sopivasti nyt. Tutustuimme kaupunkiin, söimme eri paikoissa ja matkustimme torstaina Itävaltaan. Melkin luostari oli hämmästyttävä ja Wachaun laakso upea.
Palatessani Wienistä todella hämmästyin kuinka iso muutos rajan yli meneminen onkaan. Olin jo aika lailla tottunut siihen, että paikat ovat hiukan rempallaan ja sinne päin. Itävaltalainen kolisematon, hiljainen, ilmastoitu, valaistu ja nopea juna suihki läpi maaseudun jota koristavat lukemattomat tuulivoimalat. Kunnes Breclavin rajakaupungissa näkymä muuttuu ruosteiseksi, samoin juna.
Odotan mielenkiinnolla miltä Suomi näyttää palatessa. Metsäiseltä varmasti, mutta jotenkin luulen havaitsevani että tsekkiläisellä kaupunki- ja maaseutukuvalla on enemmän yhtenemiskohtia kuin tiptop-saksalaisella näkymällä. Enkä hesarin mielipidekeskustelun pohjalta luomani kuvan pohjalta usko, että tuulimyllyjä jatkossakaan Suomessa liiemmälti nähdään. Harmi, minusta ne eivät maisemaa rumenna. Se olkoon tämän päivän ilmastopoliittinen kannanottoni.
Badenin, Wienin lentokentän, lenttokenttäjunan, St. Augustinus-kirkon, Albertine-museon ja junailun jälkeen pelasin futismatsissa Erasmusjoukkueen väreissä. Koska kansallisuuksia oli monia, päätimme pelata valkoisissa, sillä se sisältää kaikki värit. Matsi lääkiksen englanninkielisessä ohjelmassa opiskelevia vastaan päättyi 1-2 meidän voittoon. Kirjataan maalintekijöiksi Ricardo ja Stijn (rp.). Illalla Ossin syntymäpäiväbileet a.k.a. vodka-party oli voiton takia kenties vieläkin lennokkaampi monien osalta kuin olisi voinut arvata. Minulla oli todella hauska ilta varsinkin Ricardon, Caron ja Charlenen kanssa.
Viikko on alkanut mukavasti. Ulkona kavereiden kanssa syömässä, kirurgian opiskelua ja välillä vesisodan tarkkailua ikkunasta. Nyt ukkostaa, ja pidän siitä.
No comments:
Post a Comment