Tyypillinen tsekkiläiskaupunki

Jihlava, tolppa

Karlovy Vary

Cesky Krumlov, tolppa

Telc

Telc. Täälläkin on tolppa.

Reissuja

Päiväretki kavereiden kanssa.

Retken päätepiste.

Cesky Krumlov, linna iltavalaistuksessa.

Cesky Krumlov, päivällinen.

Karlovy Vary

Festariviikko

Matkasta toipumiseen ei ollut paljon aikaa, mutta riittävästi. Tiistaina Erasmus-päivää varten valmistelimme Ossin kanssa esityksen Suomesta. Onneksi tapasin O:n lounaalla, joten ehdimme puuhata jotain ennen futispelejä ja jatkaa sitten Cafe87:ssa. Kuudelta show oli valmis, joskaan päivän ohjelma ei ollut pysynyt aikataulussa. Ohjelma oli alkanut neljältä.

Ehdimme siis ”nauttimaan” alastomasta teatterista. Viisi viisikymppistä äijää oli hiihtolomalla. Olisivat voineet olla suomalaisia. Yksi kaveri jäi ryyppyretken takia lumihankeen makaamaan. Hautajaisissa ryypättiin lisää. Hypotermiasta tuli mieleen, että ehkä juuri kylmyyden takia tapahtumilla on tapana Suomessa alkaa ajallaan.

Esityksemme oli kuulemma suksee. Espanjalaiset esittivät flamencoa ja Portugali on kaunis maa kuulemma myös. Ranskalaisten powerpoint ei auennut, joten he tarjoilivat viiniä. Hyvä maku jäi siitäkin esityksestä.

Illalliselle kutsuin Carolynin, Charlenen, Tiagon ja Ossin, mikä oli mukavaa ja ilta jatkui 15minutissa, jossa odotti livebändi vaikkemme sitä tienneet. Aamulla näin 7:30 poikien lähtevän futisturnaukseen, yllätyin että välimerenmaalaiset olivat heränneet ajoissa. Mutta olihan kyse jalkapallosta. Lepäilin aamupäivän ja lähdimme belgialaisen Benin kanssa lounaan jälkeen keskustaan. Osallistuimme opiskelijaparaatiin, joka johti meidät Majales-festivaaleille, paikalliselle vastineelle vappujuhlille tavallaan. ENS-tytöt Sasha, Eva ja Monika olivat osallistuneet järjestelyihin ja auttaneet firmaa lipunmyynnissä. Festarit olivat hyvät, joten en voi sanoa joutuneeni mainonnan ”uhriksi”.

Alku tosin ei mennyt aivan putkeen, sillä Benin piti lähteä vielä yliopistolle ja jäin itsekseni puistoon istumaan, kuuntelemaan bändiä ja nauttimaan auringosta. Mutta ei. Festivaali ei ole edes suomalaiselle mahdollinen paikka nauttia yksinolosta. Ei vaikka kuinka yritin, mutta juttuseuran kaipuu kävi ylitsepääsemättömäksi. Päivällisen ja suihkun ja päiväunien jälkeen uusi alku festareille ja illasta tuli yksi kevään hauskimmista. Kävimme muun muassa Ossin kanssa paidatonna lavalla kantamassa Sashaa turvamiehen roolissa. Backstage-passeista löydettiin sen jälkeen yhtä sun toista ilonaihetta. U-klubilla jatkoilla lämpimässä kesäilmassa istuskeltiin terassilla. Jännänä kuriositeettina mainittakoon, että tapasin yhden maailman parhaista Diablo2-nettipelin pelaajista. Viisi vuotta sitten kuulemma 10 tuntia päivässä, enää ei töiltä pysty.

Perjantaina söin illalla Benin ja Lukin kanssa. Benin kanssa kävimme tutustumassa teehuoneeseen ja höpöttelimme kolmisen tuntia ajoista ja paikoista maan ja taivaan välillä. Olimme torstaina sopineet lauantain pyöräretkestä, jolle startattiin 7:30. Vuokrasimme rautatieasemalta mainiot hybridipyörät. Jesenik Javoricke –luolasto oli ihmettelyä herättävä stalagmiitteineen ja stalagliitteineen. Bouzovin linna oli sarjassa tyypillinen tsekkiläinen linna. Litovelissa maistoimme tietenkin olutta. Matkaa taittui yhteensä 95 kilometria. Päivä kului nopeasti; Ben on hengenheimolainen.

Ainakin nyt tuntuu siltä, että kulunut viikko on ollut paras Erasmus-aikana.

Roadtrip Czech Republic

1200 km autoilua neljässä päivässä. Ei kuulosta houkuttelevalta. Mutta hauskaa oli!

Ennen kuin kerron mitä kaikkea näimme, esittelen matkaseuruettamme.

Dirk, ruokaa rakastava iloinen ja reipas saksalainen Tsekin rajalta, joka arvostaa moottoreita ja etenkin kaksipyöräisiä siinä määrin, että ottaa kesällä kandin paperit ulos yliopistosta ja aloittaa työelämässä kaverinsa firmassa, joka valmistaa, myy ja välittää moottoripyörien tuunausosia. Politiikan opiskelijana tuntee hyvin historian nyansseja ja voi loputonta enemmän tai vähemmän vitsikkäiden kommenttien virtaa ranskalaisten suuntaan. ”En ole koskaan käynyt Ranskassa, menen rajan yli vain orjana tai sotilaana”. Dirk kertoi suunnitelmistaan käydä kuitenkin Compiegnin metsässä katsomassa erästä junanvaunua.

Cecile ja Ricardo ovat olleet rakastuneita viime syksystä lähtien; malliesimerkki eurooppalaisesta yhteisestä identiteetistä, jossa kotimaan merkitys pienenee. Joskin molemmat ovat erittäin ylpeitä kotimaastaan Ranskasta ja Portugalista, jotka ovat maailman parhaita paikkoja asua. Retken aikana noin 17 tuhatta pusua, mikä teki keskustelun hankalaksi ajoittain. Ricardo on fanaattinen jalkapallojoukkue Benfican kannattaja. Kuvailisin Ricardoa silti eniten sanalla älykäs.

Tiago tarjoaa jokaisella aterialla omastaan muille. Hän on sydämellinen, muita kunnioittava joskin välillä rujo puheissaan, polttaa aivan liikaa, ja hänen huumorintajunsa on mainio (lue samanlainen kuin minulla). Lisäksi hän on kommunisti.

Charlene toimi jälleen eräänlaisena äitihahmonamme ja piti huolta, että kaikilla oli kylläinen olo. Partiolaisena hän hoiti lounasleipien hankintaoperaation johtamisen meidän muiden singahdellessa supermarketin tiskiltä toiselle keräten juustoja ja leikkeleitä. Aamupalaostoksille lähdin mukaan ja vastasin aina myöntävästi hänen kysyessään tarvitaanko tätä ja tätä varmasti. Seurueen ilmeet aamupalalla olivat näkemisen arvoiset: muut ihmettelivät määrää, Dirk ja minä olimme oikein oikein tyytyväisiä (leipää päällisineen, mysliä, jugurttia, hedelmiä) Charlenen kanssaan tulen ehkä parhaiten toimeen, johtuuko sitten partiolaisuudesta vai siitä, että molempia yhdistää ikävän tunne kotimaassa odottavaan ystävään.

Carolyn on maailmankansalainen. Olen mennyt sekaisin, kuka vanhemmista ja isovanhemmista on Ruotsista ja kuka Sveitsistä. Intiassa ja Senegalissa hän on käynyt, kesällä on suunnitelmissa matka Peruun. Ei ehkä maailman kovin travelleri, mutta silti. Carolyn on ilopilleri, joskaan ei isommassa seurueessa se äänekkäin. Hän on Charlenen (paras) ystävä ja he opiskelevat yhdessä oikeustiedettä Pariisissa.

Perjantaina Kutna Horan katedraali, Italialaishovi ja kirkonkellari, jonka taiteilija oli koristellut tuhansilla ja tuhansilla luilla. Illalla saavuimme Karlovy Variin, jossa yövyimme camping-alueen bungalowissa. Lauantaina viihdyimme kylpyläkaupungin geriatrisella nopeudella etenevän elämänmenon tahdissa puoleen päivään asti. Retken positiivisin yllätys oli Loketin keskiaikainen kylä. Sieltä kansallispuistoa halkovia teitä pitkin Plzeniin, jonka olutmuseo oli harmiksemme juuri sulkeutunut. Illalla Cesky Krumloviin, joka oli vieläkin keskiaikaisempi, hienompi, viehättävämpi kuin olin osannut kuvitella. Hostel 99 oli myös oikein mainio ja brazilialainen työntekijä majoitti retkikuntamme omaan 8 hengen huoneeseen.

Sunnuntain vietimme linnassa, puutarhassa ja kaupungilla ja hyvästelimme Dirkin ja Charlenen joiden täytyi lähteä päivää aikaisemmin opiskeluasioiden takia. Kuten muinakin iltoina, söimme illallista pivon ja viinin kera. Maanantaina kävimme viktoriaanisen linnan porteilla ja ajelimme läpi oikeen kauniin järvi- ja maaseudun. Muu seurueemme ihmetteli järviä ja minä heidän ihmetystään. Iltapäivällä pysähdyimme Telcissa, joten Unescon maailmanperintökohteita sattui matkan varrelle siis kolme ja mikäpä parempi kuin päättää matka neljännen juurelle Olomoucissa. Melko kuoppaisia valtateitä, mutta liikenne soljui.

Road trip

Klo 9.45. Suomalainen odottaa matkalle lähtöä vartin päästä. Turhaan. Kukaan muu ei vielä ole herännyt.
Eilen ennen puoltayötä varmistettiin ensimmäisen yön majoitus. Vastapäässä osattiin tsekkiä ja saksaa ja minä puhuin suomea ja englantia. Ilmeisesti meillä nyt on kuitenkin kaksi bungalovia odottamassa Karlovy Varin lähistöllä.
Näistä lähtökohdista huolimatta odotan reissusta tulevan mainion. Vuokrasimme auton ja kierrämme Tsekin kauniita pikkukaupunkeja. Matkaseurue toimi Wienissä, miksei nytkin.

Kolmen vuorokauden retkeä mielellään valmistelisin etukäteen huolellisemmin. Pidän improvisoiduista matkoista, mutta näin lyhyellä tripillä aika ei vaan voi antaa myöden kovin peliliikkeille kylissä, jos tavoitteena on löytää kiva, halpa majoitus 7 hengelle.

Jahas, ensimmäinen kaveri heräsi, tuli liikettä meseen.


Kutna Hora, Karlovy Vari, Cesky Krumlov, Telc, täältä tullaan.

Silvian synttärit ja haikki

Tiistai: Silvian synttärit, huone 1

Silvian synttärit, huone 2

Perjantai: Retki järvelle

Lauantaina haikki: Ralf, Marta, Josef, '' and Riga

Retken päätepiste, Holy Hill

Haikilla melanoomaa hankkimassa

Tällä viikolla on opiskeltu ihotauteja. Oppiaine on tuttu viime syksystä, joten olen skipannut epäinhimilliseen aikaan alkavat luennot 7.30-8.30 ja osallistunut harjoitustöihin. Avohoidon ja osastohoidon suhde eroaa jonkin verran Suomen terveydenhuollosta. Ihotautiosastolla on enemmän potilaspaikkoja ja potilasmateriaali eroaa hieman. En nyt mene sen enempää yksityiskohtiin medisiinasta.

Aamupäivät ovat siis kuluneet sairaalalla ja nelosvuosikurssilla tuntuu olevan parempi yhteishenki kuin vitosella. Jälleen uusi erasmus-kasvo otettiin lämpimästi joukkoon ja opiskelijat vaihtavat mielellään kokemuksia ja näkemyksiä opintojen kulusta Tsekissä ja muualla. Kurssi kestää kuitenkin vain 10 päivää, joten en oikein usko, että pystyn uusia kavereita siinä ajassa tekemään.

Lucas tuli takaisin Puolasta ja käytiin sen kunniaksi pitkästä aikaa uimassa. Lucaksen kanssa on tavallaan hankala ja tavallaan miellyttävä keskustella, koska hän joutuu miettimään ja muodostamaan lauseita mielessään etukäteen. Se taas jättää keskusteluun mukavasti aikaa omille ajatuksille.

Tällä viikolla en mennyt kertaakaan ulos. Viittaan edelliseen viikkoon. Syventävätkin edistyivät, sillä liian monella futaajalla oli muuta tekemistä. Torstaina ja perjantaina syvärit alkoivat ottaa taas päähän, koska en ollut tyytyväinen omaan ajatuksenjuoksuuni, jossa tunsin kiertäväni ympyrää pääsemättä eteenpäin. Jätin asiat hautumaan ja lähdin kesken päivää rannalle puolalaisten kanssa. Lämpötilaennätyksiä rikottiin sekä perjantaina että lauantaina. Keskilämpötila on kuulemma 7 astetta normaalia korkeammalla. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta.

Lauantaiaamuna lähdimme Olomoucin keskustasta noin 15 kilometrin retkelle. Kuljimme pienen joen tahi luoman vartta ohi peltojen, parin kylän, kesäasumusten ja linnapuutarhan. Kuljimme läpi sekametsän, jossa kummasti kasvoi sekä lehti- että havupuita. Aluskasvillisuus oli melko vaatimatonta verrattuna Suomeen. Retki oli onnistunut ja seura mielenkiintoista ja hauskaa. Turkkilainen Enime oli lukenut kirjan Suomen itsenäisyyden alkuhetkistä ja piti sitä hienona kertomuksena kansallisesta heräämisestä. Oppaamme Josef heitti tuttuun tapaan huulta jatkuvalla syötöllä, välillä mielestäni liikaakin sarkasmia viljellen.

Retken jälkeen kävimme katsomassa lääkiksen englanninkielisen ohjelman opiskelijoiden jalkapallo-ottelua. Kentän reunalla olivat kannustamassa ja hengailemassa varmaankin kaikki ohjelmaa opiskelevat. Tunnelma oli käsittämätön ollakseen opiskelijaystävyysottelu. Matsi oli jännä ja tunnelma hyvä, vaikka tunsinkin itseni todella ulkopuoliseksi, kun useamman vuoden yhdessä vieraassa maassa opiskelleet medisiinarit veljeilijät pelin suomassa huumassa. Tunsin hetkellisesti voimakasta vetoa takaisin Suomeen.

Tätä kirjoittaessani istun kämpässäni tietäen, että ensimmäiset terassit keskustassa on avattu. Kukaan ei tunnu olevan mesessä tavoitettavissa, harmillista. Taidan tarttua puhelimeen…

Prahan kevät

Viiden päivän jälkeen ei kekseliäämpää otsikkoa tule mieleen. Pääsiäisviikko oli sanalla sanoen hauska. Päivät pitkiä, aamut lyhyitä. Olutta ja ystäviä. Linna, kirkot, tori, taidetta ja Vltava-joki sekä tietenkin Staropramen-panimo.

Sunnuntaina saavuin junalla hämyiselle rautatieasemalle, joka todella kaipaa remonttia. Seinämainoksista päätelleen sitä suunnitellaan. Olympiakisalobbarit halunnevat nopeaa toimintaa. Vartin kävelymatkan päässä löytyi Orebitska-katu, jolta löytyi hotelli, jonka oven edessä odotteli tuttuja naamoja ja tuttu kieli. Nopean majoittumisen jälkeen mielessä oli lähinnä ruoka. Karri, Tero ja Pauli istuivat pian pizzeriassa ja todistivat opiskelleensa survival-tsekkiä. Pivo x 4.

Kävimme kävelyllä kaupungilla ja istahdimme astronomisen kellon edessä kello yhdentoista oluella (apostolit olivat jo yöpuulla, näimme heidät tositoimissa vasta parin päivän päästä). Maanantaiaamun aloitimme kävelyllä juutalaisella hautausmaalla ja vierailulla Kafkan haudalle. Ratikka+metroverkon totesimme toimivaksi, varsinkin suomalaiseen verrattuna. Kiertoajelun jälkeen nousimme vanhat portaat inhoja turistinhoukuttumia väistellen kohti ”maailman suurinta keskiaikaista” linnaa. Kidutusvälineet ja katedraali jäivät mieleen. Päätimme palata uudestaan. Illallistimme tyttöjen kanssa ja jatkoimme iltaa Kampa-saarella olevassa vanhassa myllyssä. Illan päätteeksi kapusimme hotellin vieressä kohoavalla Ziskovin kukkulalle ihmettelemään ratsastajapatsasta ja kaupungin valoja.

Tiistaina olimme 8.45 I.P. Pavlovin metroasemalle, jonka jälkeen tutustuimme naistentautien klinikkaan, keskolaan, synnytyssaleihin ja kuuntelimme luennot ultraäänilaitteiden kehityksestä ja keskosten hoidon paranemisesta Tsekissä. Aamupäivä meni nopeasti, oli tiiviit esitykset ja ainakin Karri, minä ja Pauli oltiin tyytyväisiä. Näin totesimme matkalla kohti juutalaiskorttelia. Se oli kiinni 3.-4.4. olevien bileiden takia. Kaupungintalon torni, Prahan pienoismalli, St. Vitus, lounas ja miniatyyrimuseo. Illalla nautimme ravintola U Flekussa naistenklinikan henkilökunnan esityksistä ja söimme ruokaa.

Keskiviikkona käytiin Kirjasuon kanssa katsomassa kultyyriä. Jan Saudekin alastomat valokuvat olivat, no, puhuttelevia. Muutamia oikein onnistuneita ja kauniita otoksia, mutta muuten tyyli ei oikein minuun uponnut. Sen sijaan Salvador Dalin näyttelystä nautin. Kilomeetrin pitkän metroaseman takia treffimme tyttöjen kanssa olivat mennä mönkään, mutta lopulta pääsimme Tiinan bongaamaan pizzeriaan. Yksi parhaista ikinä. Mustavaloteatteri oli mielenkiintoinen kokemus. Juonen rungon muodosti luomiskertomus, jonka ympärille oli rakennettu läppää muutamin kantaaottavin kommervenkein.

Mestareiden liigan matsin jälkeen päädyimme Karlevy Lazneen, keski-Euroopan suurimpaan yökerhoon, jonka viisi kerrosta olivat jo puolillaan 18-vuotiaita. Illan mittaan suurin osa kurssista pääsi paikalle ja tunnelma oli parantunut, mutta siitä emme Paulin kanssa tiedä. Otimme viimeisen metron kohti Holesovicea ja treffasimme Evan ja Katarinan Cross Clubin edessä.

Klubin interiööri oli kuin MadMax-leffasta, hitsattua rautaa, mutteria, pulttia ja bensaletkuja ympäriinsä, täynnä ihmisiä. Jatkoimme sieltä yökerho Meccaan. Tai kuten Pauli kuuli ”would you like to go make out?”.. Ilta oli hauska. Kiitimme tyttöjä ja otimme taksin hotellille. Ensimmäinen tarjous oli 500rahaa, seuraava 200. Loppuun asti hauska ilta.

Torstaiaamuna barokkiunelma St. Nikolaksen kirkko täytti visuaalisen tajunnan. Staropramen-panimokierros antoi eloa maku- ja hajuhermoille. Tsekkiläinen ravintola tarjosi kulinaristisen elämyksen. Hotellilla lepoa ja illalla urheilemaan: Jagrin pubissa, casinolla ja pöytäfutisbaarissa. Karri, Joonas, Laura, Janne, Velkku, Antti ja ennen kaikkea Petterson pitivät tunnelmaa yllä erittäin onnistuneesti ja yhtäkkiä olikin aika siirtyä takaisin Ostakseen, jossa tyttöjen iltaserenadin jälkeen autuaasti vaivuttiin uneen.

C. Magnum Prahassa

Juutalainen hautausmaa


Ratikassa universumin suurimman aukion kohdalla


St. Vituksen tornissa


T & televisiotorni


Petterson