Tällä viikolla on opiskeltu ihotauteja. Oppiaine on tuttu viime syksystä, joten olen skipannut epäinhimilliseen aikaan alkavat luennot 7.30-8.30 ja osallistunut harjoitustöihin. Avohoidon ja osastohoidon suhde eroaa jonkin verran Suomen terveydenhuollosta. Ihotautiosastolla on enemmän potilaspaikkoja ja potilasmateriaali eroaa hieman. En nyt mene sen enempää yksityiskohtiin medisiinasta. Aamupäivät ovat siis kuluneet sairaalalla ja nelosvuosikurssilla tuntuu olevan parempi yhteishenki kuin vitosella. Jälleen uusi erasmus-kasvo otettiin lämpimästi joukkoon ja opiskelijat vaihtavat mielellään kokemuksia ja näkemyksiä opintojen kulusta Tsekissä ja muualla. Kurssi kestää kuitenkin vain 10 päivää, joten en oikein usko, että pystyn uusia kavereita siinä ajassa tekemään.
Lucas tuli takaisin Puolasta ja käytiin sen kunniaksi pitkästä aikaa uimassa. Lucaksen kanssa on tavallaan hankala ja tavallaan miellyttävä keskustella, koska hän joutuu miettimään ja muodostamaan lauseita mielessään etukäteen. Se taas jättää keskusteluun mukavasti aikaa omille ajatuksille.
Tällä viikolla en mennyt kertaakaan ulos. Viittaan edelliseen viikkoon. Syventävätkin edistyivät, sillä liian monella futaajalla oli muuta tekemistä. Torstaina ja perjantaina syvärit alkoivat ottaa taas päähän, koska en ollut tyytyväinen omaan ajatuksenjuoksuuni, jossa tunsin kiertäväni ympyrää pääsemättä eteenpäin. Jätin asiat hautumaan ja lähdin kesken päivää rannalle puolalaisten kanssa. Lämpötilaennätyksiä rikottiin sekä perjantaina että lauantaina. Keskilämpötila on kuulemma 7 astetta normaalia korkeammalla. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta.
Lauantaiaamuna lähdimme Olomoucin keskustasta noin 15 kilometrin retkelle. Kuljimme pienen joen tahi luoman vartta ohi peltojen, parin kylän, kesäasumusten ja linnapuutarhan. Kuljimme läpi sekametsän, jossa kummasti kasvoi sekä lehti- että havupuita. Aluskasvillisuus oli melko vaatimatonta verrattuna Suomeen. Retki oli onnistunut ja seura mielenkiintoista ja hauskaa. Turkkilainen Enime oli lukenut kirjan Suomen itsenäisyyden alkuhetkistä ja piti sitä hienona kertomuksena kansallisesta heräämisestä. Oppaamme Josef heitti tuttuun tapaan huulta jatkuvalla syötöllä, välillä mielestäni liikaakin sarkasmia viljellen.
Retken jälkeen kävimme katsomassa lääkiksen englanninkielisen ohjelman opiskelijoiden jalkapallo-ottelua. Kentän reunalla olivat kannustamassa ja hengailemassa varmaankin kaikki ohjelmaa opiskelevat. Tunnelma oli käsittämätön ollakseen opiskelijaystävyysottelu. Matsi oli jännä ja tunnelma hyvä, vaikka tunsinkin itseni todella ulkopuoliseksi, kun useamman vuoden yhdessä vieraassa maassa opiskelleet medisiinarit veljeilijät pelin suomassa huumassa. Tunsin hetkellisesti voimakasta vetoa takaisin Suomeen.
Tätä kirjoittaessani istun kämpässäni tietäen, että ensimmäiset terassit keskustassa on avattu. Kukaan ei tunnu olevan mesessä tavoitettavissa, harmillista. Taidan tarttua puhelimeen…
No comments:
Post a Comment