Viikko alkoi uneliaasti Wienin retken jälkeen. Silmätaudit jatkuivat ja opetuksen taso oli kelpo. Aamulla parin tunnin luento, tauko ja sitten tunnin verran käytännön harjoittelua, ts. tutustumista kädestä (ja silmästä) pitäen tutkimusvälineisiin ja potilastapausten avulla sairauksien havainnollista oppimista.
Minulla on siis takataskussa laserkuvat silmänpohjistani ja muutaman hyvin nukutun yön jälkeen herään toivottavasti myös silmätautiopin salat päähäni kirkastuneina. Medicasta poimitut luentomuistiinpanot auttoivat suomi-englanti-latina-kuoppien yli. Viherkaihi on siis glaukooma.
Maanantaina harrastin etäpartiota netin toimiessa hyvin. Tiistaina tenniskentät olivat täynnä; tunnin loskasateessa rämpimisen jälkeen lohduttauduimme Tristanin kanssa kahvilla ja kaakulla. Keskutelu aaltoili urheilun, autojen ja tsekkiläisen lainsäädännön kautta myös yksityiselämän puolelle, mikä oli positiivista vaihtelua small-talkille, jota päivittäin kuitenkin harrastetaan tuntitolkulla. Toisinaan kyllä pidän täkäläisestä tavasta kysyä lyhyet kuulumiset aina tavattaessa.
Tsekkiläisten sanotaan olevan xenophobisia, mutta ainakaan tenniskentälle tulevat eivät ulkomaalaisia arastele. Vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan, kävi selväksi että Otakar Janecky, Jokerit, Tikkanen ja Kurri ovat kovia nimiä täälläkin. Nostatin keskustelukumppanin huulille tyytyväisen hymyn "Janecky - Pardubice?" -kysymyksellä. Kyllä, sieltä parhaat pelaajat tulevat.
Illalla maisteltiin Benin roudaamia belgialaisia oluita Lukin kanssa ja jatkettiin iltaa U-klubilla. Keskiviikkona iltapäivällä katsottiin Bloody sunday -elokuva. Keskustelu oli paljon parempi kuin edellisviikolla. Kävin Saifin kanssa päivällisellä, mutta keskustelusta ei kyllä tullut mitään. Olin liian väsynyt ymmärtääkseni puoliakaan hänen man-yo-yo-man-talkistaan. Pöytäjalkapallotaidot hioutuivat illalla taas vähäsen..
Torstaina päästiin Tristanin kanssa mittelemään tenniskentälle. Kaksi erää voitin 6-2, kolmannessa peli alkoi huomattavasti talvitauon jälkeen parantua ja 1,5h vuoromme loppui tilanteeseen 3-3. Pitäisiköhän viimein ostaa oma maila?
Tänään olen tuntenut itseni melkein flunssaiseksi. Toivottavasti pari tuntia unta ennen lounasta luennon jälkeen tekevät tehtävänsä ja oloa parantanee myös suomalainen ibuprofeeni. Illalla Tiago ja Ricardo järjestävät portugalilaisen illallisen, jossa tarjotaan kansallisruokaa eli turskaa. Aikoinaan (köyhiä) portugalialaisia matkusti Norjaan työskentelemään kalataloudessa ja norjalaisilla kalastuslaivoilla, mitä perua turskan suosio kuulemma on.
No comments:
Post a Comment