Viikko 2 - suomalainen ruoka

Neredin II -asuntolan kaveripiiri laajentuu. Kampuksen elämästävoisi tehdä amerikkalaisen teini(komedian)elokuvan. Tunnelma on kotoisa: kokkaillaan puolin ja toisin, käydään porukalla pelaamassa ja illalla hypätään 23:30 viimeisellä ratikalla keskustaan. Melkein kaikki on yhteistä, etenkin informaatio toisista Erasmuksista; toisin sanoen kaikki tietävät toistensa menot, tulot ja kuviot. Salaisen poliisin unelma?

Maanantaina tein perinteistä suomalaista kanawokkia thaikastikkeen kera Charlénelle (ollut partiossa), Carolynille (mökki alpeilla, laskettelee) ja Tristanille (sukujuuria Lontoossa). Tutustuin heihin vähän paremmin ja kiitos google-earthin tiedän nyt tarkalleen missä he asuvat ja itseasiassa myös minkä värisiä heidän talojensa katot ovat. Koivutiekin erottuu, tenniskenttä (onneksi) ei. Keskustelu kyllä enemmän käsitteli viikonlopun tapahtumia, koska kolmikko opiskelee yhdessä. Ilta oli onnistunut ja minua ei haitannut lainkaan, että emme ehtineet Erasmus-tapaamiseen kuppila-Meexiin vaan jatkoimme suoraan U-klubille.

Tiistaina kävin lenkillä pimeässä puistossa, josta Lucas Puolasta minua heti moitti. Menimme uimaan ja suomalaiseen saunaan, joka oli positiivinen yllätys; sellainen keskiverto suomalainen uimahallisauna ja kylmäallas ulkosalla. Lucas ei uskaltanut jättää edes shampoopurkkiaan ilman että se oli lukkojen takana. Myöhemmin viikolla Eweline selitti hieman puolalaista pikku- ja vähän isompaakin rikoskulttuuria. Kuten ihmisten vienoja hymyjä Itävallan Alpeilla hänen raahatessaan 4 vuotta vanhoja suksiaan mukana rinneravintolassa muiden jättäessä tuliterät Rossarinsa ulkosalle. Ja kuinka hänen isänsä on bongannut autovarkaan heidän kotitalonsa alta kello kolme yöllä.

Keskiviikkona korvataudit loppuivat. Mielenkiinnosta hakeuduin politiikan kurssille, jossa katsotaan kerran viikossa leffa, jonka jälkeen on lyhyt esitys aiheesta ja keskustelu. Invisible children kertoi Ugandan sisällissodasta ja lapsisotilaista, joita sekä LRA että hallituksen joukot käyttävät. Elokuva oli MTV-tyyliin nopeasti leikattua fiilistelyä menevän musiikin kera. Nettisivuilta löytyy lisää amerikkaishenkistä hehkutusta kuinka kerätään rahaa ja autetaan Afrikan lapsia. No, sarkasmi sikseen: elokuva oli ajatuksia herättävä, ja tarkoitus tottakai hyvä. Jos amerikkaisnuoriin vetoaa mustilla pakettiautoilla surffaavat idolit, niin olkoon niin.
Ossin, Diegon ja Dirkin esitys oli valmisteltu ja keskustelu virkosi nopeasti. Erityisesti pidin tsekkiläispojan vastauksesta Dirkin kysymykseen "koetko oikeasti, että Tsekkiä uhkaa maailmanlaajuinen terrorismi?": "Jos USA:lla on ongelma, minulla on ongelma." Iltapäiväleffan jälkeen pelattiin bilistä, syötiin pastaa ja lähdettiin takaisin kaupunkiin, tällä(kin) kertaa irkkubaariin.


Torstaina luvassa oli filharmoonikkojen konsertti. Ensimmäiseksi esittivät Sibeliuksen Finlandian, joka oikeastaan oli syy, että organisoimme Ossin kanssa 12 kaveria mukaan kuuntelemaan. Ensimmäistä kertaa livenä kuultuna nosti kylmiä väreitä. Venäläissäveltäjän sinfonia oli nautinnollinen myös. Istuttiin iltaa konsertin jälkeen ja oli oikein mukavaa. Marta Puolasta kertoi tehneensä seitsemän melontavaellusta, viikon kahden mittaisia. Puolassa jokia riittää. Kävimme myös mielenkiintoisen keskustelun perheenjäsenistä, millaista on olla kahden isoveljen pikkusisko ja kuinka vaihtoonlähtö ja etäisyys mahdollisesti tiivistää vaihtareiden perhesiteitä. (Ei mitään paineita, hyvä kotiväki)

Perjantaina oli rankka päivä. Heräsin 12, heti pyydettiin squashia pelaamaan, sitten syömään ja kolmelta futista. Illalla olin luvannut kokkailla Ossille, Dirkille ja myös Ewelyne sattui paikalle. Juteltiin niin toisesta maailmansodasta, kevyt small talk abortista, sosiaaliturvasysteemeistä (Saksassa oli euromääräisesti suurimmat lapsilisät ja parhaat bonukset perheenlisäyksestä). Ewa ja Ewelyne menevät muutamaksi viikoksi armeijaan, joten kokeilimme tietenkin kuinka he pystyvät kantamaan 86-kiloa haavoittunutta Dirkiä pois taistelukentältä. Hankalaa oli. Lupasivat ottaa enemmän morfiinia laukkuun. Yhtäkkiä olikin viimeisen ratikan aika.

Suomi voittaa kaikki Sapporossa. Minä lähden huomenna Bratislavaan ja Budapestiin.